Giallot - Murhaaja pukeutuu mustaan

Aiemmin giallo-sarjassamme julkaistut ovat minulta näkemättä, mutta mr. Dremezin kuvauksista päätellen tämän kertainen elokuvamme on selkeämmin juuri sitä millaisiksi giallot tavataan mieltää. Mustahansikkaista murhaajaa, verisiä lähikuvia veitsen käsittelystä, paljasta pintaa, häilyvää mieltä ja katsojan harhaanjohtamisyrityksiä. Murhaaja pukeutuu mustaan ohjasi vain muutaman elokuvan tehnyt Maurizio Pradeaux vuonna 1973. Pradeaux ohjasi 1977 myös toisen giallon, Passi di morte perduti nel buion. Suomesta häneltä löytyy lisäksi sotaelokuva Churchillin leopardit, myös nimellä Dirty dam busters. Näyttelijäpuolelta alan harrastajille tutuinta antia lienee mm. Luciano Ercolin gialloissa ollut Susan Scott (Nieves Navarro). Robert Hoffmanninkin italialaisen elokuvan ystävät muistanevat monesta sopasta, vaikkapa kovamainesesta Kauhujen rannasta.

Tarina lähtee käyntiin, kun Scottin esittämä Kitty todistaa näköalapaikan kiikareilla murhaajan puukottavan uhriaan. Valitettavasti kolikoilla toimiva laite pimenee juuri, ettei murhaajan kasvoja nähdä. Tästä alkavat poliisin tutkinnat. Samalla kävelykeppiä käyttävä murhaaja eliminoi mahdollisia todistajia ja uusia uhreja. Juoni pitää riittävästi mukanaan eikä suurempia epäloogisuuksia pääse syntymään. Muutenkin homma pysyy tarpeeksi tyylikkäästi Pradeaux'lla mustassa hanskassa, että elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Sen verran yksioikoisena perusgiallona elokuva kuitenkin pysyy, ettei lajityypin kovimpaan kastiin nousta.



Suomikasetin on julkaissut Curly Video, jonka takaa löytyy 80-luvun suomalaisen elokuvan monitoimimies porilainen Visa Mäkinen. Myös Eldoradon versio löytyy. Elokuvasta löytyy suomesta leikattu ja ehjä versio. Ilmeisesti näiden erottamiseen ei muuta varmaa keinoa löydy kuin katsoa. Leikatusta puuttuvat lähikuvat kurkkujen viillosta. Kellotin pidemmän version 1,25,29 aikaan, jonka jälkeen musiikkia jatkuu vielä minuutin. Ilmeisesti pitkästäkin versiosta puuttuu jotain verrattuna elokuvan pisimpiin julkaisuihin, mutta tällä erää en osaa sanoa mitä. Itse paketti on Curlyn hyvään tyyliin sen verran komea, että ei oikeastaan jaksa edes välittää täydestä ehjyydestä (vrt. Kaikki saastuneet tuhotaan, Maniac).

http://akas.imdb.com/title/tt0069064/

Giallot - Coran täytyy kuolla

Rikas Italiassa asuva kreivi (Rossano Brazzi) kutsuu vanhan Atlantin takana asuvan vakuutusvirkailijan ja hänen nuoren sihteerinsä (Oscar-voittajat George Sanders ja Shirley Jones) arvioimaan taidekokoelmaansa. Pian kreivi viettelee vastahakoisen sihteerin, mutta onnen tiellä haahuilee onnettomuudessa muistinsa menettänyt ja traumatisoitunut kreivin Cora-tytär, tiedoillaan kiristävä vanhapiika ja raivohullu saksanpaimenkoira.



Samana vuonna kun Mario Bava loi lopullisen giallo-sapluunan elokuvallaan Sei donne per l'assassino (1964) tuli ensi-iltaan myös hitchcockmaiseen perusjännitykseen vielä luottava ja kartanoromantiikalla höystetty Coran täytyy kuolla. Murhamysteeriksi naamioitu, mutta perusjuonensa Brontën Kotiopettajattaren romaanista varastava kliseily ei toimi mysteerinä kaiken ollessa alusta asti aivan selvää. Ajalleen tyypillisesti veretön, dialogipainotteinen "mysteeri" on ammattitaidolla tehty, mutta täysin vailla omaperäisyyttä. Elokuva pysyy kuitenkin suurimman osan ajastaan yllättävän viihdyttävänä lähinnä toimivien näyttelijäsuoritusten ja Rivieran postikorttimaisemien ansiosta.



Coran täytyy kuolla on harvinainen ilmestys Suomi-kasettina eikä siitä ole olemassa DVD-julkaisua. Kansipapereissa on mainittu julkaisijana TrixAb Film Ab, mutta levittäjänä Suomessa on toiminut Kokkolalainen KM-Video. FIx tarjoaa elokuvan laajakuvaformaatissa, mutta printin värit ovat haalistuneen näköiset.

"Kreivi Paoloa ympäröi mystiikan ilmapiiri. Ja muurien sisäpuolella on Cora..."

http://akas.imdb.com/title/tt0058234/

Giallot - Musta nauha

Musta nauha on yksi harvinaisimmista FIx-gialloista, mutta toisaalta itse elokuva kyllä pakenee aika kauas perinteisen giallon määritelmää. Elokuvassa ei tapahdu yhtään murhaa ja murhamysteerijännityksen sijaan tarjolla on lähinnä aavemaista tunnelmointia erinomaisen, samana vuonna valmistuneen giallon Il Profumo della signora in neron (1974) ja selvän esikuvan Rosemary's Babyn (1968) tyyliin. Elokuvan pääosassa vakuuttavan roolisuorituksen tekevän Marina Malfattin hiukset on kynitty kuin Mia Farrown vastaavassa suorituksessa, vaikka toisaalta itse elokuva muistuttaakin juoneltaan paljon enemmän Farrown myöhempää Peter Straubin kynästä lähtenyttä kummittelua Julian painajainen (1977).



Itse elokuva on paikoittain melko puuduttavaa katsottavaa lukuisten musiikin voimalla etenevien tunnelmointien seuratessa toisiaan jähmettäen juonenkulun paikoilleen. Elokuvassa tapahtuu muutenkin melko vähän ja ilman Malfattin onnistunutta tulkintaa emotionaalisesti epävakaasta naisesta ei jäljelle jäisi oikeastaan mitään mainittavaa kliseisen juonirakennelman jo muutenkin horjuessa perinteiseen "yllätysloppuunsa". Pieni ilopilkku löytyy myös elokuvan Goblinmaisiin sfääreihin loppuratkaisun aikana hetkellisesti yltävästä musiikista, muttei sekään pysty pelastamaan elokuvaa hukkumasta alemman keskikastin tusinatöiden persoonattomaan joukkoon.



FIx-nauha on Harley Videon levittämä ja omassa kotelossani näkyy ilmeisesti vieläkin toimivan Mäntsälän kuvan hintalappu. Itse kansipaperi noudattaa melko pelkistettyä, Ruotsalaiselta NMP:ltä perittyä ilmaisua lyhyine takakansiteksteineen ja yksinkertaisine kuvasommitelmineen.

"Trilleri parapsykologiasta! Kaikki tulevat tapahtuhmat pystytään ennustamaan etukäteen! Ja vain harvoilla valituilla on hallussaan tämä helvetillinen taito!"

http://akas.imdb.com/title/tt0072710/